Nimetön Veijari
lempinimi Veikko
om. Augusta VRL-13964 kasvattaja Ella Nyström Suomenhevonen |
päälaji yleisratsastus
Re 100cm Ko HeA ori VH15-018-0496 |
11.12.2009
säkä 157cm liinakko |
Veikko on luonteeltaan hyvin harkitsevainen poika. Se tuntuu miettivän jokaisen askeleen tarkasti, uusien tuttavien kanssa etenkin. Ei toki tyssäilemällä joka toisella askeleella, vaan kuuntelemalla tarkasti ihmisen mielentilaa ja vireyttä. Pitkän harkinnan ja pohdiskelun seurauksena voi olla että ujous, mörköjen näkeminen ja pusikoista hyppäävät tontut voivat viedä huomion alkujännityksen jälkeen. Tuttujen kanssa tätä ei käy kuin harvakseltaan. Silloin Veikko näyttää sen parhaimman puolensa, josta kukaan ei voi olla tykkäämättä. Etenkin hoitotoimenpiteissä. Silloin hakee kaikin tavoin huomiota, pitää huolen että hoitajalla ei ole tylsää, katselee ihmeissään maailman tapahtumia ja hamuaa herkkuja ohikulkioiden taskuista. Kaikkihan nyt tietää ettei viattomat tallilla kuljeksijat voi vastustaa niinkin lutuista naamaa.
Ratsastaessa kaikki tämä kireys ja muu jännitys lähtee pois. Veikko tuntuu tietävän milloin sitä pyydetään tekemään töitä ja milloin on aika juoksennella laitumella ilman kiireitä. Nöyränä kulkeminen ja apujen jälkeen nopea reagointi ovat kaksi asiaa joista monet Veikolla ratsastavat pitävät eniten. Joskus nopea regointi voi myös tekeytyä liian nopeaksi, jolloin selässä pysyminen saattaa olla ainoa asia mitä silloin ajatellaan. Kuitenkin esteradoilla siitä on vain hyötyä. Tasaiset askeleet, pehmeä laskeutuminen ja herkeämätön huomio radalla tekevät sijoituksia ja kiitoksia Veikolle. Kouluratsastuksen kanssa meillä on vielä ratkaisemattomia haasteita jotka yritetään korjata mahdollisimman pian, aktiivisilla valmennusreissuilla ja kouluratsastuskokemuksilla. Pään vinoasento koululiikkeitä ratsastaessa ja vähän liian kova meno radalla eivät tule auttamaan meitä estepuolellakaan. Mutta muuten uskotaan että Veikosta tulee vielä kunnon kouluvääntäjä ja estekilpuri!
Ratsastaessa kaikki tämä kireys ja muu jännitys lähtee pois. Veikko tuntuu tietävän milloin sitä pyydetään tekemään töitä ja milloin on aika juoksennella laitumella ilman kiireitä. Nöyränä kulkeminen ja apujen jälkeen nopea reagointi ovat kaksi asiaa joista monet Veikolla ratsastavat pitävät eniten. Joskus nopea regointi voi myös tekeytyä liian nopeaksi, jolloin selässä pysyminen saattaa olla ainoa asia mitä silloin ajatellaan. Kuitenkin esteradoilla siitä on vain hyötyä. Tasaiset askeleet, pehmeä laskeutuminen ja herkeämätön huomio radalla tekevät sijoituksia ja kiitoksia Veikolle. Kouluratsastuksen kanssa meillä on vielä ratkaisemattomia haasteita jotka yritetään korjata mahdollisimman pian, aktiivisilla valmennusreissuilla ja kouluratsastuskokemuksilla. Pään vinoasento koululiikkeitä ratsastaessa ja vähän liian kova meno radalla eivät tule auttamaan meitä estepuolellakaan. Mutta muuten uskotaan että Veikosta tulee vielä kunnon kouluvääntäjä ja estekilpuri!
Sukuselvitys
i. Toivon Vilaus | ii. Pieni Mies | iii. Viljami II |
iie. Ronjan Tytär | ie. Esteri I | iei. Ossin Leija |
iee. Vapun Ilo | ||
e. Pikku-Martta | ei. Heino | eii. Kuulo Kaiku |
eie. Karamelli Kuningatar | ee. Enkeli Sydämmeltään | eei. Viekas Lurjus |
eee. Aamuaurinko |
i. Toivon Vilaus on se ainoa punertavan ruunikko ratsu jonka haluttiin aivan varmasti tanssahtelevan kouluradoilla. Kauniit ja sulavat liikkeet hurmasivat usein niin katsojan kuin katsojan. Tuntui kuin se tietäisi jo valmiiksi mitä ratsastaja yrittää pyytää pojalta. Häikäisemätön luonne kuitenkin mursi tämän orin jalostus mahdollisuudet sekä kierrokset näyttelyissä. Kaikki se kuuliaisuus minkä näki radoilla, oli kuitenkin kadonnut kun pääsi oikeasti tutustumaan Toikkariin. Onneksi tämä luonteen piirre ei ole periytynyt vahvasti Veikkoon. Tällä hetkellä poika viettää rauhallisia päiviä ja jatkaa mahtavaa kisaputkeaan.
ii. Pieni Mies on hyvä rakenteinen jalostusori jonka aikaisempi tausta pyöri koulukenttien ympäröimänä. Nuoruudessaan taitavat liikkeet ja askeleet pitivät ratsun kouluratsastuksen huipulla, mutta pienet virheet riistivät kuitenkin monet sijoitukset. Pikkiksen ura oli lyhyt verrattuna jälkeläisiinsä, sillä hänen omistajansa näki ettei kunnon kouluratsuksi oli tämä ori kuitenkaan matkalla. Niinpä viimeiset vuodet on poika viettänyt säännöllisellä valmentautumisella ja satunnaisilla pikku kisoilla ympäri kotikaupunkia.
ie. Esteri II on hyvin monipuolinen Suomenhevonen. Oli kyse sitten näyttelyistä, kouluratsastuksesta kuin esteistäkin. Sijoituksia tuli kaikista lajeista. Essin omistaja ei halunnut vain yhden lajin hevosta, sillä hän tiesi etteivät sellaiset tulisi menestymään siitostammoina. Joten koulutus kaikkiin lajeihin tuntuikin varmasti kaikkein turvallisimmalta siihen aikaan. Etenkin kun tamman sydän oli jo valmiiksi puhdasta kultaa. Eihän siinä voisi mikään mennä pieleen. Kuitenkin kenttäratsastus kisoissa Essi mursi jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan.
iii. Viljami II oli aikaisemmin ainoastaan ravikäytössä, mutta mitättömien suorituksien takia siirtyi nopeasti kouluratsastukseen. "Ravurista ratsuksi" tyyppinen muodonmuutos oli hyvin hankala ja kesti monta vuotta. Vieläpä kun Vilin luonne oli jo valmiiksi jääräpäinen, eikä antanut yhtään periksi ratsastajille. Ori nähtiin muutaman kerran kouluradoilla, mutta raviura ja koulutus kesti niin kauan ettei vuodet enään riittäneet. Viliä muistellaan hyvin persoonallisena ja hieno rakenteisena hevosena.
iie. Ronjan Tytär on hyvin vanha ja persoonallinen ratsu. Vankka rakenne ja hyvät äidin ominaisuudet tekivät tästä siitostamman. Kouluratsastuksen saloihin hän pääsi vain hetkeksi, sillä omistaja näki hänessä selvää ainesta siitokseen. Monien vuosien varrella on rouvalle kerääntynyt jälkeläisiä monet kymmenet. He perivät tämän saman sulokkuuden ja mahtavan luonteen. Tosin Suomenhevosille ei niin tyypillinen, säpsyminen ja epävarmuus on lähtöisin täältä.
iei. Ossin Leija on kaikista tyypillisin Suomenhevonen. Mahtava ruokahalu, vankka ja pyöreähkö rakenne, pomminvarma luonne. Hänen kisauransa ei ollut pitkä, loistavien jalostus mahdollisuuksien takia. Pääasiassa kuitenkin kisasi koulua tämän hetken ajan. Muutamat matkaratsastuskisatkin muistaakseni starttasi ja pärjäsikin niissä oikein hienosti. Ossi kuitenkin menehtyi surullisesti viimeisen astutuksen jälkeen.
iee. Vapun Ilo oli nuorena mahtava ravuri jonka askellaji vaikutti kenet tahansa. Hänet nähtiin usein SM- ja EM-kisoissa, sijoittuneena. Vanhempana supermummo ei jättänyt kokonaan urheilullista alkuaan. Vappu jatkoi loppuun asti opetellessaan ratsuksi ja käymällä pienissä kisoissa. Koulutuomarit hurmattiin suurella ravilla, mutta laukka jätti monet kylmäksi. Niin siis sijoitukset jäivät kauas. Luonne ei auttanut tässä asiassa ollenkaan. Nimittäin tamma oli hyvin säikky ja saattoi säikähtäessään vahingossa aiheuttaa suurtakin tuhoa..
ii. Pieni Mies on hyvä rakenteinen jalostusori jonka aikaisempi tausta pyöri koulukenttien ympäröimänä. Nuoruudessaan taitavat liikkeet ja askeleet pitivät ratsun kouluratsastuksen huipulla, mutta pienet virheet riistivät kuitenkin monet sijoitukset. Pikkiksen ura oli lyhyt verrattuna jälkeläisiinsä, sillä hänen omistajansa näki ettei kunnon kouluratsuksi oli tämä ori kuitenkaan matkalla. Niinpä viimeiset vuodet on poika viettänyt säännöllisellä valmentautumisella ja satunnaisilla pikku kisoilla ympäri kotikaupunkia.
ie. Esteri II on hyvin monipuolinen Suomenhevonen. Oli kyse sitten näyttelyistä, kouluratsastuksesta kuin esteistäkin. Sijoituksia tuli kaikista lajeista. Essin omistaja ei halunnut vain yhden lajin hevosta, sillä hän tiesi etteivät sellaiset tulisi menestymään siitostammoina. Joten koulutus kaikkiin lajeihin tuntuikin varmasti kaikkein turvallisimmalta siihen aikaan. Etenkin kun tamman sydän oli jo valmiiksi puhdasta kultaa. Eihän siinä voisi mikään mennä pieleen. Kuitenkin kenttäratsastus kisoissa Essi mursi jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan.
iii. Viljami II oli aikaisemmin ainoastaan ravikäytössä, mutta mitättömien suorituksien takia siirtyi nopeasti kouluratsastukseen. "Ravurista ratsuksi" tyyppinen muodonmuutos oli hyvin hankala ja kesti monta vuotta. Vieläpä kun Vilin luonne oli jo valmiiksi jääräpäinen, eikä antanut yhtään periksi ratsastajille. Ori nähtiin muutaman kerran kouluradoilla, mutta raviura ja koulutus kesti niin kauan ettei vuodet enään riittäneet. Viliä muistellaan hyvin persoonallisena ja hieno rakenteisena hevosena.
iie. Ronjan Tytär on hyvin vanha ja persoonallinen ratsu. Vankka rakenne ja hyvät äidin ominaisuudet tekivät tästä siitostamman. Kouluratsastuksen saloihin hän pääsi vain hetkeksi, sillä omistaja näki hänessä selvää ainesta siitokseen. Monien vuosien varrella on rouvalle kerääntynyt jälkeläisiä monet kymmenet. He perivät tämän saman sulokkuuden ja mahtavan luonteen. Tosin Suomenhevosille ei niin tyypillinen, säpsyminen ja epävarmuus on lähtöisin täältä.
iei. Ossin Leija on kaikista tyypillisin Suomenhevonen. Mahtava ruokahalu, vankka ja pyöreähkö rakenne, pomminvarma luonne. Hänen kisauransa ei ollut pitkä, loistavien jalostus mahdollisuuksien takia. Pääasiassa kuitenkin kisasi koulua tämän hetken ajan. Muutamat matkaratsastuskisatkin muistaakseni starttasi ja pärjäsikin niissä oikein hienosti. Ossi kuitenkin menehtyi surullisesti viimeisen astutuksen jälkeen.
iee. Vapun Ilo oli nuorena mahtava ravuri jonka askellaji vaikutti kenet tahansa. Hänet nähtiin usein SM- ja EM-kisoissa, sijoittuneena. Vanhempana supermummo ei jättänyt kokonaan urheilullista alkuaan. Vappu jatkoi loppuun asti opetellessaan ratsuksi ja käymällä pienissä kisoissa. Koulutuomarit hurmattiin suurella ravilla, mutta laukka jätti monet kylmäksi. Niin siis sijoitukset jäivät kauas. Luonne ei auttanut tässä asiassa ollenkaan. Nimittäin tamma oli hyvin säikky ja saattoi säikähtäessään vahingossa aiheuttaa suurtakin tuhoa..
e. Pikku-Martta on kouluratsastuksen kuningatar. Siitä voi olla aivan varma. Tosin, toisin kuin sulhollaan kaikki tämä sulavuus ja liikkeiden joustavuus on kovan työn takana. Tamma ei nimittäin anna yhtään mitään ilmaiseksi. Voikko Suomenhevonen on yllättävävän haastava ratsastettaessa. Luonne on kuitenkin aivan toista. Kiltti ja suloinen Martta on aivan kaikkien mieleen! Aivan ratsu-uransa alussa tamma toimikin ratsastuskoulun vetonaulana ja johdatti monet ratsastuksen saloihin. Toisin kuin muilla, kisaura lähti käyntiin vasta vähän vanhemmalla iällä. Nyt Martan koti on aivan Räppänän viereisellä tallilla, jossa se harjoittelee vieläkin periksi antamista ratsastajalle.
ei. Heino on parempi ratsu kuin näyttely hevonen. Sen rakenne on suoraan sanottuna hirveä, mutta hyvän tasapainon ansiosta siltä kääntyvät vaikeatkin koululiikkeet. Heinoa nöyrempää ratsua saa etsiä. Mitä vain käskeekin, niin ori kyllä hoitaa. Aivan kuin sille olisi sanottu ettei taidoistaan pidä ylpistyä. Nimittäin on selvää että juuri niistä Heinon pitäisikin olla ylpeä! Monet kymmenet sijoitukset kouluradoilla ja mahtava ura siitosorina. Nyt kuitenkin Heino viettää rauhallisia päiviä vihreillä niityillä ja köpöttelee satunnaisesti tuntiratsuna.
ee. Enkeli Sydämmeltään on kyllä nimensä veroinen. Luonteeltaan hyvin varovainen, muttei koskaan tekisi pahaa kärpäsellekkään. Vanhuus on ottanut minkä tarvitsee, mutta ennen vanhaa rouvalla oli hyvin kaunis rakenne ja ylpeä asenne. Este- ja kouluratsastus oli Sydden juttuja joihin hän ryhtyi milloin vain. Etenkin esteet olivat hyvää mielen virkistystä kouluhommien vierellä. Kuumuva ja hyvin luova hevonen. Jos hyppypaikka oli hassu, tai muuten vaan huono, niin keksi tamma jonkun liikkeen pelastaakseen radan. Nyt kuitenkin tamma viettää eläkepäiviä Pohjolassa.
eei. Kuulo Kaiku oli tuntiratsu pientallissa. Rauhallinen, vähän jääräpäinen ja hyvin tasainen ratsu. Tasaisella tarkoittaen hyvin pehmeitä askelia, eikä herran luonnekkaan ailahdellut päivästä toiseen vaan pysyi usein saman ja hurmaavana. Kai piti metkunsa mielessään ja sen pystyi jättämään kenelle vain huostaan. Toimi pidemmän aikaa vammaisratsuna.
eie. Karamelli Kuningatar oli todellinen herkkupeppu. Se oli ainoa asia joka hänestä muistettiin, jos sijoituksia ei oteta huomioon. Heti varsasta tämä oli syömässä kaiken minkä näki. Myös uudet ihmiset otettiin vastaan etsien mahdollisia herkkuja pussukoista tai taskuista. Ratsuna hyvin laiska ja jääräpäinen. Kun kaikki metkut oltiin testattu, niin sen jälkeen voi yrittää liikkua eteenpäinkin. Kisoissa hän oli kuin toinen hevonen. Kyllä omistajalla oli ylpeyden aihetta, kun oma laiskamato sijoittui kauniista liikkeistä. Tammasta huomasi että hänen oli näytettävä taitonsa radoilla. Rouva kuitenkin kuoli vanhuuteen..
eei. Viekas Lurjus. Ehkä kaikkein mahtavin Suomenhevonen? Luonteltaan täysi kymppi, ratsuna kaikkein rauhallisin ja pelkästään jo katsellessa näkee kuinka kaunis rakenteinen hevonen on kyseessä. Kisauraa löytyy jo aivan alusta jolloin hyppäsi n. metriä, ilmavaralla. Tämän jälkeen toimi mahtavana siitosorina. Vähän alle viisikymmentä jälkeläistä löytyy, jotka kaikki pärjänneet omissa lajeissaan mahtavasti. Niinkin hurmaava ori kyseessä!
eee. Aamuaurinko eli hyvin lyhyen elämän. Sääli sinänsä, sillä tamman ensimmäiset seitsemän vuotta hän kilpaili hyvin menestyksekkäästi ja sai aikaan onneksi Sydden. Rouvan ensimmäinen ja viimeinen jälkeläinen. Luonne perityi hänelle mitä mahtavimmin, eikä muuta voisikaan toivoa. Kisauraa ei ollut sillä tammaa oltiin ajateltu vain ja ainoastaan siitostammaksi.
ei. Heino on parempi ratsu kuin näyttely hevonen. Sen rakenne on suoraan sanottuna hirveä, mutta hyvän tasapainon ansiosta siltä kääntyvät vaikeatkin koululiikkeet. Heinoa nöyrempää ratsua saa etsiä. Mitä vain käskeekin, niin ori kyllä hoitaa. Aivan kuin sille olisi sanottu ettei taidoistaan pidä ylpistyä. Nimittäin on selvää että juuri niistä Heinon pitäisikin olla ylpeä! Monet kymmenet sijoitukset kouluradoilla ja mahtava ura siitosorina. Nyt kuitenkin Heino viettää rauhallisia päiviä vihreillä niityillä ja köpöttelee satunnaisesti tuntiratsuna.
ee. Enkeli Sydämmeltään on kyllä nimensä veroinen. Luonteeltaan hyvin varovainen, muttei koskaan tekisi pahaa kärpäsellekkään. Vanhuus on ottanut minkä tarvitsee, mutta ennen vanhaa rouvalla oli hyvin kaunis rakenne ja ylpeä asenne. Este- ja kouluratsastus oli Sydden juttuja joihin hän ryhtyi milloin vain. Etenkin esteet olivat hyvää mielen virkistystä kouluhommien vierellä. Kuumuva ja hyvin luova hevonen. Jos hyppypaikka oli hassu, tai muuten vaan huono, niin keksi tamma jonkun liikkeen pelastaakseen radan. Nyt kuitenkin tamma viettää eläkepäiviä Pohjolassa.
eei. Kuulo Kaiku oli tuntiratsu pientallissa. Rauhallinen, vähän jääräpäinen ja hyvin tasainen ratsu. Tasaisella tarkoittaen hyvin pehmeitä askelia, eikä herran luonnekkaan ailahdellut päivästä toiseen vaan pysyi usein saman ja hurmaavana. Kai piti metkunsa mielessään ja sen pystyi jättämään kenelle vain huostaan. Toimi pidemmän aikaa vammaisratsuna.
eie. Karamelli Kuningatar oli todellinen herkkupeppu. Se oli ainoa asia joka hänestä muistettiin, jos sijoituksia ei oteta huomioon. Heti varsasta tämä oli syömässä kaiken minkä näki. Myös uudet ihmiset otettiin vastaan etsien mahdollisia herkkuja pussukoista tai taskuista. Ratsuna hyvin laiska ja jääräpäinen. Kun kaikki metkut oltiin testattu, niin sen jälkeen voi yrittää liikkua eteenpäinkin. Kisoissa hän oli kuin toinen hevonen. Kyllä omistajalla oli ylpeyden aihetta, kun oma laiskamato sijoittui kauniista liikkeistä. Tammasta huomasi että hänen oli näytettävä taitonsa radoilla. Rouva kuitenkin kuoli vanhuuteen..
eei. Viekas Lurjus. Ehkä kaikkein mahtavin Suomenhevonen? Luonteltaan täysi kymppi, ratsuna kaikkein rauhallisin ja pelkästään jo katsellessa näkee kuinka kaunis rakenteinen hevonen on kyseessä. Kisauraa löytyy jo aivan alusta jolloin hyppäsi n. metriä, ilmavaralla. Tämän jälkeen toimi mahtavana siitosorina. Vähän alle viisikymmentä jälkeläistä löytyy, jotka kaikki pärjänneet omissa lajeissaan mahtavasti. Niinkin hurmaava ori kyseessä!
eee. Aamuaurinko eli hyvin lyhyen elämän. Sääli sinänsä, sillä tamman ensimmäiset seitsemän vuotta hän kilpaili hyvin menestyksekkäästi ja sai aikaan onneksi Sydden. Rouvan ensimmäinen ja viimeinen jälkeläinen. Luonne perityi hänelle mitä mahtavimmin, eikä muuta voisikaan toivoa. Kisauraa ei ollut sillä tammaa oltiin ajateltu vain ja ainoastaan siitostammaksi.
Päiväkirja ja valmennukset
21.06.2015 Estevalmennus, kirjoittanut: Tarla
Veikko ja sen ratsastaja tallusteli alkukäyntejä, kun aloin kasata kentälle esteitä. Aloittelimme valkkani tekemällä käynnistä raviin siirtymisiä, jotka sujuivatkin kauniisti ja pehmeästi. Muistutin ratsastajaa olemaan käden kanssa hiukan hellempi, mutta samalla puolipidätteitä tulisi antaa tarpeeksi usein. Vaihdatin ratsukolla suuntaa vapaavalinnaisella reitillä ja nostin sitten kaikki kasaamani esteet 40 sentin pystyiksi: pystyn, okserin ja laineen. Otimme laukkaa pääty-ympyröillä ja pyysin ratsastajaa keskittymään rauhalliseen vauhtiin ja oikeisiin apuihin. Veikko lähti ensimmäisiin verkkahyppyihin pystylle sopivan temmokkaasti ja liiti ylitse. Otimme hyppyjä myös toiseen suuntaan ja kerran vauhti yltyi liian innokkaaksi, jolloin puomi tipahti silkasta vahingosta. Ratsukko sai hengähdystauon, kun nostin kaikki esteet 60 senttiin ja kerroin, että nyt tulisi olla kaikkien apujen hereillä. Kaikille esteille tehtäisiin melko tiukkoja käännöksiä: aloitetaan pystyltä, jonka jälkeen laine ja lopuksi okseri. Pysty sujui hyvin, mutta laineelle ulkopohje oli hukassa ja vauhdin vuoksi Veikon oli pakko ottaa yksi ohijuoksu. Seuraavalla yrityksellä saimme ulkopohkeenkin toimimaan ja Veikko laukkasi nätisti myös okserille. Lopuksi esteet nostettiin metriin, eikä lopputunnista käynyt kommelluksia. Saatoimme siis lopettaa valmennuksen hyvillä mielin.
19.06.2015 Sileällä työskentelyä, kirjoittanut: omistaja
Päästiin taas Veikon kanssa sileälle työskentelemään, vaikka matkaratsastusta ollaankin aika ajoin harjoitettu. Kentälle takaisin paluu oli selvästi pojan mielestä aivan turhaa ja muutaman kerran alkukäynneissä oli se kääntymässä portista ulos. Yritin siis tehdä työskentelystä mahdollisimman mukavaa.
Aloitimme verryttelyn tasaisessa ravissa. Teimme ympyröillä askeleen pidennyksiä ja suoralla pysähdys ravista. Veikon mieli kujeili jossain aivan muualla. Siksi ympyröistä tulikin enemmän neliön muotoisia ja pysähdyksistä käyntiin siirtymisiä. Oli siis todellakin herätettävä tämä hevonen! Taivutuksilla, asetuksilla ja kunnon pohjeavuilla pääsimme jotenkin eteenpäin ja liikkuminen alkoi oikeasti näyttää joltain. Siirsin laukkaan ja aloitin yksinkertaisin laukan vaihdoin kahdeksikon muodossa. Yritin myös keskittyä taivuttamiseen ja pyörivään laukkaan. Jokin sai Veikon laukan noston jälkeen hieman ryhdistäytymään ja sen liikkeistä tuli hyvin tasaiset ja puhtaat. Laukan vaihdot sujuivat kuin vettä vain. Pienensin siis kahdeksikkoa koko ajan jotta pojan saisi näyttämään taitonsa. Hyvinhän se sujui ja pääsin nopeasti sitä kiittämään ja aloittamaan loppu ravit.
30.5.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut: Otterley
Ensivaikutelmani Veikosta oli rento ja hieman turhankin leppoisa, kun seurasin kuinka Augusta verrytteli omaan tahtiin oria ennen valmennuksen alkua. Niinpä kehotinkin Augustaa ratsastamaan Veikkoa heti vähän reippaammin eteenpäin. Keskityimme tänään siirtymisiin, jotka toisivat Veikkoon terävyyttä ja samalla Augusta pääsisi hiomaan sitä, kuinka saa avut menevään Veikolle läpi, mutta orin kuitenkin samalla myös malttamaan. Aloitimme aluksi helpoista käynti-ravi siirtymisistä joihin lisättiin myöhemmin myös laukka. Huomasin heti, että Veikko pyrki pitämään päätään hieman vinossa ja käskinkin Augustan keskittyä tarkasti siihen, että molemmissa käsissä on tasaisesti samanlainen tuntuma. Tämä selvästi auttoi ongelmaan jonkin verran ja pikkuhiljaa Veikko alkoikin toimia terävämmin, mutta ori kuitenkin pysyi Augustan avuilla hyvin.
22.3.2015 Pilkuviilausta, koulutunti kirjoittanut: omistaja
Astelin maneesin ovelle hieman pilvisenä päivänä ja avasin sen oven vihellellen. Sisällä verrytteli jo muut ratsukot, johon olin tietysti jo varautunut. Ei siinä kuitenkaan auttanut selittää, kuinka Veikko oli hangannut satulansa vinoon, sillä aikaa kun olin hakemassa satulahuoneesta kypärää. Hyppäsin kuitenkin kyytiin ja yritin antaa itsestäni mahdollisimman hyväntuulisen vaikutelman muillekin ratsukoille. He kuitenkin ratsastivat hyvin keskittyneesti, joten päätin jättää hymyä muistuttavan irvistyksen jollekin muulle onnekkaalle.
Kariina antoi tehtäväksi tehdä pohkeenväistöjä maneesin päästä keksihalkaisijalle ja takaisin. Aloitimme Veikon kanssa tehtävän hyvin itsevarmoina. Kuitenkin heti palatessamme keskihalkaisijalta takaisin uralle, takanamme tippui iso kasa puomeja seinältä. Veikko kiihdytti nollasta sataan, hetkessä. Niillä vauhdeilla kuka tahansa olisi tippunut selästä, mukaan lukien minä. Tokenin tästä nopeasti ja muut ratsastajat olivat hyvin mukavia ottaessaan pojan kiinni puolestani. Nousin selkään ja jatkoin tehtävää kunnes se muutettiin.
Meidän piti tehdä vastalaukkaa aina pitkällä sivulla ja vaihtaa se takasin oikeaksi lyhyellä. Veikko ei millään suostunut kulkemaan enää seinän vierestä, joten saimme luvan tehdä sen hieman uran sisäpuolella. Olin jo melkein unohtanut miten paljon pehmeämpi oli pojan laukka, kuin ravi. Teimme pitkän sivun lopussa vaihdon, kunnes yhtäkkiä kaikki peilit särkyivät. Miten se voikaan olla mahdollista?! Ei juuri tänään.. Kaikki hevoset poukkoilivat ympäri maneesia ja Kariina yritti epätoivoisesti antaa ohjeita meille kaikille. Kun tämä mysteerillinen tapahtuma oli ohi, lähdimme kiireen vilkkaa rakennuksesta ulos. Ties mitä tapahtuisi jos kokeilisimme tehdä loppu verryttelyt.
14.3.2015 Lauantain paniikkiaamu kirjoittanut: omistaja
Lauantai aamu! Ja vielä niin ihana sää. Istuskelin omakotitaloni keittiössä, aamukahvit pöydällä ja juuri tunkemassa leivänpalaa suuhun. Kuitenkin sen mahtavan täydellisyyden tulee keskeyttämään ihanan ärsyttävä siskoni Elina.. "Hei kuule Augusti! Tänään on se Veikon vienti päivä", hän selittää ja samalla ahtaa ratsastuskenkiä jalkaansa. Ei voinut olla totta! Olin aivan unohtanut pienen orini. Sylkäisin leivänpalan ulos ja kahvit lensivät sen mukana pitkin pöytää. Tämä kaikki sotku vain omaa yllättymistäni. Niinpä siis keräsin kaikki kasaan niin nopsaa kuin pystyin ja sekoilin vielä vaatetuksenkin kanssa muutaman quatron. Elina oli sillä välin ehtinyt jo lämmittää auton ja vienyt roskat oikeisiin roskiksiin pihalle. Meillä on nimittäin kierrätyskuukausi rullaamassa emmekä saa epäonnistua! Hän hölkkäsi takaisin autolle ja veti oven perässään kiinni kun oli asettanut itsensä paikoilleen. Jyräsin täyttä vauhtia perään sillä sekunnilla kun kaikki oli pakattu. Tänään se Veikko sitten muuttaisi Piettiöön!
Suomenhevosori seisoskeli trailerin sisällä tyytyväisen näköisenä kun matkan loputtua avasimme sen oven. Veikko oli mussuttanut heinää koko matkan ja näytti nyt siltä että oksentaisi jos vain siihen kykenisi. Kuitenkin hörökorvat osoittivat että hän oli selvästi innoissaan uudesta paikasta. Hiippailimme trailerista yhdessä ulos niin että käskin poikaa peruuttamaan samaan aikaan kun pitelin riimunvarresta kiinni. Se sujui hienosti ja olimme molemmat aivan suunnattoman iloisia siitä että vihdoinkin pääsimme perille. Etenkin Veikko, joka kiljahti heti ensimmäiseksi tarhaileville hevosille jotka näkyivät kauempana puiden takana. Vaikka lehdet eivät olleet vielä puhjenneet niin silti näki aivan selkeästi, että kesä on tulossa kovaa vauhtia. Veimme Elinan kanssa pojan sisälle talliin jossa oli mukavan oloisia tallityttöjä heti kertomassa ja ohjeistamassa paikoista. Orin ilmeestä näki että se oli selvästi tyytyväinen saamaansa huomioon. Jätin sen kuitenkin karsinaan tutustumaan nurkkiin samalla kun itse purin tavaroita kaappeihin. Asettelimme satulan, suitset, loimet ja muut Veikon omat kamat paikoilleen ja sitten istahdimme hetkeksi katsomaan ulkona leikkiviä muita hevosia. "Kiva olla täällä", Elina sanoo huokaisten samalla syvästi. "Älä muuta viserrä sisko", vastasin hänelle hymyillen.
16.2.2015 Veikko omaksi?! kirjoittanut: omistaja
Ihastuin täysin Ellan omistamaan mahtavaan pieneen Suomenhevoseen, kun sen ensimmäisen kerran näin. Kuulinkin että hän oli karsimassa omiaan pois joten tilaisuus oli siis paras mahdollinen saada tämä kultainen hevonen omaksi! Enkä kyllä ole katunut päivääkään. Vielä asuinpaikkana toimii siskoni vanha talli jossa asuu Veikon lisäksi pieni Shetlanninponi. Hyvin he ovat tulleet toimeen vaikkakin poikaa onkin käskytetty aika lailla. Nimittäin ei poni ole ihan mitään pieni egoisempia. Tarhoissa ori yrittää vältellä kaikin mahdollisin keinoin yhteen sattumista. Noh, asuinpaikka on vain väliaikainen ja nyt olisi etsittävä hyvä yksityistalli tästä jostain läheltä. Sen verran landella asutaan että joka nurkasta kyllä löytyy joku jonka tallin mahtuu yksi hevonen lisää. Siihen asti joudumme vielä tyytymään tähän pieneen rämään talliin, johon näköjään mahtuu vain ja ainoastaan tämä pippurinen poni. Saa nähdä minne päädytään!
Veikko ja sen ratsastaja tallusteli alkukäyntejä, kun aloin kasata kentälle esteitä. Aloittelimme valkkani tekemällä käynnistä raviin siirtymisiä, jotka sujuivatkin kauniisti ja pehmeästi. Muistutin ratsastajaa olemaan käden kanssa hiukan hellempi, mutta samalla puolipidätteitä tulisi antaa tarpeeksi usein. Vaihdatin ratsukolla suuntaa vapaavalinnaisella reitillä ja nostin sitten kaikki kasaamani esteet 40 sentin pystyiksi: pystyn, okserin ja laineen. Otimme laukkaa pääty-ympyröillä ja pyysin ratsastajaa keskittymään rauhalliseen vauhtiin ja oikeisiin apuihin. Veikko lähti ensimmäisiin verkkahyppyihin pystylle sopivan temmokkaasti ja liiti ylitse. Otimme hyppyjä myös toiseen suuntaan ja kerran vauhti yltyi liian innokkaaksi, jolloin puomi tipahti silkasta vahingosta. Ratsukko sai hengähdystauon, kun nostin kaikki esteet 60 senttiin ja kerroin, että nyt tulisi olla kaikkien apujen hereillä. Kaikille esteille tehtäisiin melko tiukkoja käännöksiä: aloitetaan pystyltä, jonka jälkeen laine ja lopuksi okseri. Pysty sujui hyvin, mutta laineelle ulkopohje oli hukassa ja vauhdin vuoksi Veikon oli pakko ottaa yksi ohijuoksu. Seuraavalla yrityksellä saimme ulkopohkeenkin toimimaan ja Veikko laukkasi nätisti myös okserille. Lopuksi esteet nostettiin metriin, eikä lopputunnista käynyt kommelluksia. Saatoimme siis lopettaa valmennuksen hyvillä mielin.
19.06.2015 Sileällä työskentelyä, kirjoittanut: omistaja
Päästiin taas Veikon kanssa sileälle työskentelemään, vaikka matkaratsastusta ollaankin aika ajoin harjoitettu. Kentälle takaisin paluu oli selvästi pojan mielestä aivan turhaa ja muutaman kerran alkukäynneissä oli se kääntymässä portista ulos. Yritin siis tehdä työskentelystä mahdollisimman mukavaa.
Aloitimme verryttelyn tasaisessa ravissa. Teimme ympyröillä askeleen pidennyksiä ja suoralla pysähdys ravista. Veikon mieli kujeili jossain aivan muualla. Siksi ympyröistä tulikin enemmän neliön muotoisia ja pysähdyksistä käyntiin siirtymisiä. Oli siis todellakin herätettävä tämä hevonen! Taivutuksilla, asetuksilla ja kunnon pohjeavuilla pääsimme jotenkin eteenpäin ja liikkuminen alkoi oikeasti näyttää joltain. Siirsin laukkaan ja aloitin yksinkertaisin laukan vaihdoin kahdeksikon muodossa. Yritin myös keskittyä taivuttamiseen ja pyörivään laukkaan. Jokin sai Veikon laukan noston jälkeen hieman ryhdistäytymään ja sen liikkeistä tuli hyvin tasaiset ja puhtaat. Laukan vaihdot sujuivat kuin vettä vain. Pienensin siis kahdeksikkoa koko ajan jotta pojan saisi näyttämään taitonsa. Hyvinhän se sujui ja pääsin nopeasti sitä kiittämään ja aloittamaan loppu ravit.
30.5.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut: Otterley
Ensivaikutelmani Veikosta oli rento ja hieman turhankin leppoisa, kun seurasin kuinka Augusta verrytteli omaan tahtiin oria ennen valmennuksen alkua. Niinpä kehotinkin Augustaa ratsastamaan Veikkoa heti vähän reippaammin eteenpäin. Keskityimme tänään siirtymisiin, jotka toisivat Veikkoon terävyyttä ja samalla Augusta pääsisi hiomaan sitä, kuinka saa avut menevään Veikolle läpi, mutta orin kuitenkin samalla myös malttamaan. Aloitimme aluksi helpoista käynti-ravi siirtymisistä joihin lisättiin myöhemmin myös laukka. Huomasin heti, että Veikko pyrki pitämään päätään hieman vinossa ja käskinkin Augustan keskittyä tarkasti siihen, että molemmissa käsissä on tasaisesti samanlainen tuntuma. Tämä selvästi auttoi ongelmaan jonkin verran ja pikkuhiljaa Veikko alkoikin toimia terävämmin, mutta ori kuitenkin pysyi Augustan avuilla hyvin.
22.3.2015 Pilkuviilausta, koulutunti kirjoittanut: omistaja
Astelin maneesin ovelle hieman pilvisenä päivänä ja avasin sen oven vihellellen. Sisällä verrytteli jo muut ratsukot, johon olin tietysti jo varautunut. Ei siinä kuitenkaan auttanut selittää, kuinka Veikko oli hangannut satulansa vinoon, sillä aikaa kun olin hakemassa satulahuoneesta kypärää. Hyppäsin kuitenkin kyytiin ja yritin antaa itsestäni mahdollisimman hyväntuulisen vaikutelman muillekin ratsukoille. He kuitenkin ratsastivat hyvin keskittyneesti, joten päätin jättää hymyä muistuttavan irvistyksen jollekin muulle onnekkaalle.
Kariina antoi tehtäväksi tehdä pohkeenväistöjä maneesin päästä keksihalkaisijalle ja takaisin. Aloitimme Veikon kanssa tehtävän hyvin itsevarmoina. Kuitenkin heti palatessamme keskihalkaisijalta takaisin uralle, takanamme tippui iso kasa puomeja seinältä. Veikko kiihdytti nollasta sataan, hetkessä. Niillä vauhdeilla kuka tahansa olisi tippunut selästä, mukaan lukien minä. Tokenin tästä nopeasti ja muut ratsastajat olivat hyvin mukavia ottaessaan pojan kiinni puolestani. Nousin selkään ja jatkoin tehtävää kunnes se muutettiin.
Meidän piti tehdä vastalaukkaa aina pitkällä sivulla ja vaihtaa se takasin oikeaksi lyhyellä. Veikko ei millään suostunut kulkemaan enää seinän vierestä, joten saimme luvan tehdä sen hieman uran sisäpuolella. Olin jo melkein unohtanut miten paljon pehmeämpi oli pojan laukka, kuin ravi. Teimme pitkän sivun lopussa vaihdon, kunnes yhtäkkiä kaikki peilit särkyivät. Miten se voikaan olla mahdollista?! Ei juuri tänään.. Kaikki hevoset poukkoilivat ympäri maneesia ja Kariina yritti epätoivoisesti antaa ohjeita meille kaikille. Kun tämä mysteerillinen tapahtuma oli ohi, lähdimme kiireen vilkkaa rakennuksesta ulos. Ties mitä tapahtuisi jos kokeilisimme tehdä loppu verryttelyt.
14.3.2015 Lauantain paniikkiaamu kirjoittanut: omistaja
Lauantai aamu! Ja vielä niin ihana sää. Istuskelin omakotitaloni keittiössä, aamukahvit pöydällä ja juuri tunkemassa leivänpalaa suuhun. Kuitenkin sen mahtavan täydellisyyden tulee keskeyttämään ihanan ärsyttävä siskoni Elina.. "Hei kuule Augusti! Tänään on se Veikon vienti päivä", hän selittää ja samalla ahtaa ratsastuskenkiä jalkaansa. Ei voinut olla totta! Olin aivan unohtanut pienen orini. Sylkäisin leivänpalan ulos ja kahvit lensivät sen mukana pitkin pöytää. Tämä kaikki sotku vain omaa yllättymistäni. Niinpä siis keräsin kaikki kasaan niin nopsaa kuin pystyin ja sekoilin vielä vaatetuksenkin kanssa muutaman quatron. Elina oli sillä välin ehtinyt jo lämmittää auton ja vienyt roskat oikeisiin roskiksiin pihalle. Meillä on nimittäin kierrätyskuukausi rullaamassa emmekä saa epäonnistua! Hän hölkkäsi takaisin autolle ja veti oven perässään kiinni kun oli asettanut itsensä paikoilleen. Jyräsin täyttä vauhtia perään sillä sekunnilla kun kaikki oli pakattu. Tänään se Veikko sitten muuttaisi Piettiöön!
Suomenhevosori seisoskeli trailerin sisällä tyytyväisen näköisenä kun matkan loputtua avasimme sen oven. Veikko oli mussuttanut heinää koko matkan ja näytti nyt siltä että oksentaisi jos vain siihen kykenisi. Kuitenkin hörökorvat osoittivat että hän oli selvästi innoissaan uudesta paikasta. Hiippailimme trailerista yhdessä ulos niin että käskin poikaa peruuttamaan samaan aikaan kun pitelin riimunvarresta kiinni. Se sujui hienosti ja olimme molemmat aivan suunnattoman iloisia siitä että vihdoinkin pääsimme perille. Etenkin Veikko, joka kiljahti heti ensimmäiseksi tarhaileville hevosille jotka näkyivät kauempana puiden takana. Vaikka lehdet eivät olleet vielä puhjenneet niin silti näki aivan selkeästi, että kesä on tulossa kovaa vauhtia. Veimme Elinan kanssa pojan sisälle talliin jossa oli mukavan oloisia tallityttöjä heti kertomassa ja ohjeistamassa paikoista. Orin ilmeestä näki että se oli selvästi tyytyväinen saamaansa huomioon. Jätin sen kuitenkin karsinaan tutustumaan nurkkiin samalla kun itse purin tavaroita kaappeihin. Asettelimme satulan, suitset, loimet ja muut Veikon omat kamat paikoilleen ja sitten istahdimme hetkeksi katsomaan ulkona leikkiviä muita hevosia. "Kiva olla täällä", Elina sanoo huokaisten samalla syvästi. "Älä muuta viserrä sisko", vastasin hänelle hymyillen.
16.2.2015 Veikko omaksi?! kirjoittanut: omistaja
Ihastuin täysin Ellan omistamaan mahtavaan pieneen Suomenhevoseen, kun sen ensimmäisen kerran näin. Kuulinkin että hän oli karsimassa omiaan pois joten tilaisuus oli siis paras mahdollinen saada tämä kultainen hevonen omaksi! Enkä kyllä ole katunut päivääkään. Vielä asuinpaikkana toimii siskoni vanha talli jossa asuu Veikon lisäksi pieni Shetlanninponi. Hyvin he ovat tulleet toimeen vaikkakin poikaa onkin käskytetty aika lailla. Nimittäin ei poni ole ihan mitään pieni egoisempia. Tarhoissa ori yrittää vältellä kaikin mahdollisin keinoin yhteen sattumista. Noh, asuinpaikka on vain väliaikainen ja nyt olisi etsittävä hyvä yksityistalli tästä jostain läheltä. Sen verran landella asutaan että joka nurkasta kyllä löytyy joku jonka tallin mahtuu yksi hevonen lisää. Siihen asti joudumme vielä tyytymään tähän pieneen rämään talliin, johon näköjään mahtuu vain ja ainoastaan tämä pippurinen poni. Saa nähdä minne päädytään!
Sijoitukset
ERJ (27 sijaa, joista 4 voittoa)
14.03.2015 Farbranch Irish Draughts, 100 cm, 5/40 15.03.2015 Farbranch Irish Draughts, 100 cm, 5/40 16.03.2015 Taikakuun Kartano, 100 cm, 2/60 16.03.2015 KK Force, 100 cm, 5/30 16.03.2015 KK Force, 100 cm, 5/30 17.03.2015 KK Force, 100 cm, 3/30 17.03.2015 Taikakuun Kartano, 100 cm, 04/60 18.03.2015 Taikakuun Kartano, 100 cm, 01/60 18.03.2015 KK Force, 100 cm, 5/30 19.03.2015 Taikakuun Kartano, 100 cm, 1/60 20.03.2015 Spiderwick, 100 cm, 3/30 22.03.2015 Spiderwick, 100 cm, 2/30 22.03.2015 Lebenslang, 100 cm, 3/40 24.03.2015 Spiderwick, 100 cm, 1/30 26.03.2015 Spiderwick, 100 cm, 3/30 |
25.06.2015 Rohkelikko, 100cm, 5/37 26.07.2015 kilpailukeskus Reiter, 100cm, 5/30 29.07.2015 Kilpailukeskus Reiter, 90cm, 3/30 02.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 90cm, 2/30 02.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 100cm, 3/30 09.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 100cm, 4/30 11.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 90cm, 1/30 14.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 100cm, 2/30 19.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 90m, 2/30 21.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 90cm, 2/30 21.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 100cm, 4/30 22.08.2015 Kilpailukeskus Reiter, 100cm, 3/30 |
virtuaalihevonen / a sim-game horse